Tunteisiin liityen konferenssista tuli tosi raskas, koska siihen päättyi kolmen viikon hyvin läheinen yhteiselo muiden vaihtareitten kanssa. On oikeesti tosi upeeta saada se mahdollisuus elää niiin lähellä niin montaa upeeta ihmistä, mutta kuinka kovaa sattuukaan silloin ku pitää päästää irti. Muistelisin että syksyllä Creeliltä lähtiessä oli kans haikee olo, muttei se ollu mitään tähän verrattuna. Kun on kaks ja puoli viikkoo nukkunu, syöny, juonu, jutellu, tanssinu, nähny upeita paikkoja niiin lähellä toisia, tutustuu ihmisiin ihan eri tavalla. Eikä yhtään helpota se, että kaikki mun parhaat kaverit asuu jossain huitsin nevadassa Brasiliassa ja Taiwanissa. Onhan muutamia hyviä kavereita Euroopastaki, kuten Mie Tanskasta, mutta on tuntuu tosi pahalta tietää että jos jo nyt Meksikossa asutaan 20h bussimatkan päässä toisistamme niin vaihdon jälkeen asutaan viä kauempana maailman toisella laidalla. En silti mihinkään vaihtais tätä kokemusta, on se sen arvonen. Se ehdottomasti on sen arvonen.
Vaikee oli myös jättää taakseen ne ihanat Meksikolaiset joihin yllättävän hyvin tutustu neljän päivän aikana. ;( On se elämä hankalaa.
Olga
PS. Kyllä tästä selvitään :)
PPS. Näyttää vähän siltä että mulla on kuvia vaan Flavion kanssa...
PPPS. Käykää kattomassa meidän musavideo!!! https://www.youtube.com/watch?v=eq42Rn8vAyI
Flavio
Flavio
Whan
Guapaa :D
Flavio, joku joka oli kolumbiassa 5 vuotta sitte. Whan, Naty, minä ja Mariam joka tulee Suomeen
Flavio
Minä, Flavio ja Lorenzo
Flavio
Bongatkaa mut!
Tästä kans
Desfile de Banderas, täälä me kaikki porattiin yhdessä vikana päivänä
Maailman suurin Rotary-monumentti
Vaihtareitten ylväs joukko itku pidätellen vikana iltana
Sain ruusuja xD
























Ei kommentteja:
Lähetä kommentti