Joulu on taas, joulu on taas, voi kuinka meill' on hauskaa~

120 päivää Meksikon hyytävässä kylmyydessä takana. Luitte oikein eikä oo edes kovin kovaa sarkasmia. Yöllä on järkyttävän kylmä eikä taloissa oo lämmitystä. Mummu  mulle voi lähettää kahdet villasukat jouluna, plis. Melkein neljä kuukautta takana ja aina kun ajattelee että jo kolmasosa vuodesta takana ja että joulun jälkeen enää puoli vuotta siihen että pitää sanoo näkemiin tälle kaikelle itkettää. Ihana ystäväni kakkoselta varmisti vähintään neljään kertaan että vaan vuodenko sä Olga täällä oot. Ikävä kyllä tosi on. Vähän oon päässäni kehitellyt sellaista ajatusta että palaan tänne lukion jälkeen opiskelemaan yliopistoon, miltä se teille kuulostaa? A mi me parece perfecto.

Y fue así un poquito extraña la manera que llegó

y que voy a hacer si se robó mi corazón? 

Näin se kävi; pikkaisen oudosti se tuli

mutta mitä teen jos se vei sydämeni? 

Julion Alvarez - Y así fue

Näin on. Silti en kyllä kadu päätöstä lähteä vaihtoon. Kyllä olisi espanja jäänyt opiskelematta, Meksiko vierailematta, banda kumbia bachata ja kaikki muu random kuuntelematta, pelottavat taksikyydit kokematta, tulinen ruoka syömättä ja ennen kaikkea niiin monet niiin ihanat ihmiset tuntematta. Suomessa tulee kyllä eniten ikävöityä ihmisiä. Ja chiliä. Tehkää mulle palvelus ja ettikää kaikenkattava chilikauppa jostain kodin lähistöltä por favor ayúdanme por amor de Dios. Suuta polttaa mutta ah kuinka hyvältä se maistuu. Sí sí me picó y me enchilé pero sabía muy bueno.

Tällä viikolla meni hyvin koulussa, lintsattiin literaturasta ja mentiin fysioterapiaan. Oli aika hauskaa ja itse asiassa jopa luvallista. Jännä juttu. Keskiviikkona katottiin Meksikon historian tunnilla ihan kamala hirveä yök pelottava järkyttävä elokuva nimeltä Rojo Amanecer. Elokuva kertoo, mitä tapahtui Meksikossa 2.10.1968 ja oli suoraan sanottuna ihan järkyttävä. Tarina siis meneen niin että hallitus on tyhmä ja opiskelijat haluaa oikeuksia ja järjestää mielenosotuksen ja kaikki tapetaan. Ei se muuten ois ehkä ollu niin järkyttävä, mutta sen sijaan että ne leffan päähenkilöt ois selvinny hengissä niin seuraavana aamuna tapettiin koko perhe vaaria ja kolmosluokkalaista tyttöö myöten. Järkytyin. Tässä kohtaa ei mainita että historia toistaa itseään, eikä kysytä että missä ovat ne kadonneet lähes 50 opiskelijaa. Ei.

Tiistaina kotona yritettiin leipoa Annun suklaapiirakkaa mutta ihan ei onnistuttu, me ei ihan viä pärjätä Annun kokkitaidoille. Lopputulos oli mun mielestä ihan järkyttävä mutta muut kyllä tykkäs siitä (totta kai, maistuu suklaalta). Taikina tais jotenki epäonnistua, uuni sammuili kesken kaiken, ei ollut appelsiinimarmeladia ja huh huh. Oi voi voi.

Keskiviikkona mi amiga Norma kutsui minut kotiinsa syömään ja katsomaan leffaa, Syötiin kanaa ja molea ja katsottiin Nälkäpeli kakkonen espanjaksi. Molea aion kokata para mi fiesta loca y mexicana el 23 de julio de 2015. Silloin syödään molea ja frijolesia ja chiliä juustolla ja quesadilloja ja riisiä ja chicharonia ja kaikki maustetaan salsalla ja sitruunalla. Norman kotona oli kivaa vaikkakin aika hiljaista. Norman ylisöpö pikkusisko kutsui mut prinsessajuhliinsa 12.12. Melkein jo lupasin että saavun paikalle ja pukeudun prinsessaksi.

Torstaina tehtiin läksyjä mi rakkaan tío Davidin kanssa. Ja perjantaina jatkettiin. Perjantaina tosin käytiin mi mamán kanssa lakkauttamassa kynnet ja sillä välin muut kävi seikkailemassa ympäri kylää niinku tío Davidin kanssa aina käydään. Hienot kynnet tuli :D

Viikonloppu ja maanantai sitten kierreltiin lähiympäristöä ostoksilla, laitettiin joulukoristeita niinku aina marraskuun puolivälissä ja juhlittiin serkkupienten synttäreitä. Lauantaina Chapis Chaparrito oikealta nimeltään Adrián täytti 5 vuotta ja maanantaina Emilio 10. Oon alkanu huomata selkeitä eroja jo eri sukujen/perheiden/perhekuntien välillä. Mi mamán sisarukset on kaikki hymyileväisiä ja sydämmellisiä ja niiden kasvonpiirteissä on jotain samaa erityisesti kulmakarjojen ja silmien osalta. Ja niillä on kaikilla semmonen ystävällinen hymy. Mi papán perhe puolestaan näyttää paljon vakavammalta ja jäyhemmältä eikä oo ollenkaan niin nauravainen ja juhliva kuin mi mamán perhe. Mamán perhe on aina yhdessä, kyläilee ja nauraa. Asiastaa jalkoihin, tänään oli eka kerta ku keksin jotain mikä yhdistää Sebastianin ulkonäöltään muuhun perheeseen, sillä on mi papán jalat ja ne kaks juoksee samalla tavalla. Ettäs tiedätte.

Siinä oli viikko lyhyesti kerrottuna, kuvia huomenna. Sen teille vielä voisin jutella että tammikuussa tapahtuva perheenvaihto on samalla tavalla kakspiippunen juttu kuin kotiinpaluu ens heinäkuussa. Mä rakastan mun perhettä ja ne tykkää musta. Millään en haluais niistä luopua vaikka niitäkin hetkiä on jolloin ilomielin pakkais laukkunsa. Toisaalta kuitenkin haluan tutustua siihen toiseen perheeseen. Kyllä on elämä hankalaa. Mun koti on täällä, samoin Landyn kotona ja mummulassa.

Olga <3

PS. Una aventura es más divertida si huele a peligro~

Chapiksen synttärit

Tästä mallia äiti

Lupis ja Alex

Emilion synttärit

Kakkua ja hyytelöäääää

Vielä viisi minuuttia

Erneston suurinta huvia on suomenkieliset travalenguat (miten se ikinä suomennetaankaan) ja kaikista hauskin on "vesihiisi sihisi hississä"

Muriendo de risa jajajaja