Lauantaiaamuna saavuttiin Cuauhtemoc-nimiseen kaupunkiin, jossa syötiin burritoja aamupalaksi :D Kaikki kolme bussillista piirin 4110 vaihtareita siinä heilui pihalla miettimässä mitä kieltä kenellekin pitäisi puhua :) Käytetyimmät kielet olivat ehdottomasti saksa ja brasilia, eikun portugaliahan ne puhuu huppistakeikkaa. Matka jatkui kolmella lisätunnilla bussissa, suuntasimme vesiputous numero unolle. Putous oli kyllä näkemisen arvoinen vaikka bussista sai kyllä tarpeekseen :D Vesiputous numero unolla, kuten kaikissa muissakin kohteissa, otettiin paaljoon kuvia, lipuilla ja ilman :D Ryhmäkuvat sekä korttien ja pinssien vaihto olivat ehdottomasti kohokohtia. Illalla mentiin varsinaiseen kohdekaupunkiimme Creeliin, joka on jopa Ikaalista pienempi, siellä on vain rapiat 5300 asukasta! Hotelli oli pikemminkin mökkikylä ja tuli tosi Suomi-fiilis. Creel muutenkin oli tosi suomalainen, pietaryrttiä, saunakukkaa, mäntyjä, kylmää ja sadetta. Oikea syksy! Kyllä tulin kipeäksi... Hotellilla syötiin, vaihdeltiin lisää pinssejä ja kortteja ja jälleen kerran kuunneltiin vaihdon sääntöjä. Tärkeimmät D:t ovat "Disfrutate" ja "Don't get caught".
Sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen meillä oli #rotarytouhu nimeltä "End Polio Now". Seisottiin isossa ringissa ja joka maasta yhdellä oli lippu kädessä. #rotaryheppu kertoi meille mikä polio on ja mitä rotary on jo tehnyt polion poistamiseksi maailmasta. Sitten meille annettiin rahat käteen ja kaikki kävi vuorollaan heittämäs tän rahan #rotarylipulle ja näyttämässä että "faulta poquito", "vielä puuttuu vähän". Se oli oikeestaan tosi kivaa. Tän jälkeen lähdettiin kanjonialueelle, joka onneks ei tainnut olla kahta tuntia kauempana. Kanjonit oli ihan mahtavia, kyllä tuli hyviä kuvia, ainakin joillekin. Kanjoneiden jälkeen näin ensimmäistä kertaa Meksikossa järven. Miettikää, J-Ä-R-V-I. Dios mio. Järvi oli ihan järven näköinen, eipä siitä oikeen muuta voi sanoo. Bussissa lyöttäydyin brassien seuraan, me caen muy muy bien los brasileros ;) Sain uuden nimen, olen nykyään Aliisshi tai jotain vastaavaa, en ihan tiä miten se pitäis kirjottaa :D Joka tapauksessa, opin sanomaan jonku tosi pitkän ja vaikean sanan portugaliksi, enää en sitä muista. Sidottiin kaikkien kengännauhat yhteen jonoks ja lähdettiin käveleen, siihen asti oli hauskaa kunnes kengät piti irroittaa toisistaan. Kyllä oli tiukkoja umppareita.
Maanantaina matkasimme vesiputoukselle numero dos. Se sijaitsi vielä lähempänä kuin eiliset kohteet, matkaa taisi olla vain reilu tunti bussilla. Tosin tälle vesiputoukselle täytyi kävellä kolme kilometriä hyvin miellyttävää ja hyväkuntoista metsäpolkua pitkin, voitte vain kuvitella. Vaikka tämä nuhanenä mielessään kirosi ja valitti niin putous oli ehdottomasti kaiken sen väärti. Pitkään putouksen juurella pohdin, uhraanko lopunkin terveyteni ja seikkailen putoukseen, ja lopulta päätin tehdä uhrauksen. Kyllä oli kaikki vaatteet lippua myöten litimärkiä kun selviydyin takaisin rannalle, mutta tärkeämpää taitaa olla se että oli hauskaa. Kolmas tärkeä D "Diviertete". Hotellilla kolmen tunnin ajan keskusteltiin kaikki yhdessä kaikista tärkeistä aiheista, kuten matkustamisesta ja aiheesta "abuso y acoso" en ihan tiä suomennetaanko se hyväksikäytöks, kiusaamiseks, pahoinpitelyks, ahdisteluks vai miks mutta joka tapauksessa tärkeä aihe. Vaikka aihe olikin vakava, ei se tarkoita etteikö havainnollistaville näytelmille saisi nauraa, 55555555555(thaimaalaista naurua). #rotaryheput vat hyvin
Tiistai kului siis bussissa, torkkuen, musiikkia kuunnellen, syöden ja elokuvia katsellen. Mukava #rotaryheppu Archie tilasi meille tuplapihvihampurilaiset päiväruuaksi, kyllä lähti niillä nälkä. Kotiin Aguascalientesiin päästiin yöllä kello kolmen jälkeen. Meidä auto on vieläkin rikki joten kotiovelle pääsin naapurin kyydillä (niillä on se kroatialainen vaihtari). Tähän kotiinpaluuseen liittyy sellainen hauska/ikävä juttu että Mariana lähti Saksaan keskiviikkona. Lento kuitenkin lähti Mexico citystä, ei Aguasista, joten mamá ja papá lähtivät Marianan kanssa Mexicoon jo tiistaina. Tytöt oli laitettu mummulaan joten kotona oli vain Alex ja Sebastian. Alex oli jo aiemmin illalla laittanu mulle viestiä ja kysyny koska ollaan tulossa ja että laitan uudestaan viestiä kun ollaan kotona. Hauska juttu on se että pojat oli kumpiki nukahtanu, ja sain soittaa ovikelloo ja kotipuhelinta vaan ehkä varttin ennen ku Sebastian vastas puhelimeen ja käski Alexin avata mulle. Kkkkkkkkkkkkkkk(brassinaurua).
Olga<3
PS. Brassit on ihania :D
PPS. Olgan löytää ryhmäkuvista spottaamalla Suomenlipun.
Joku nukkuu..
Järvellä oli paljo intiaaneja:) Tuli ihan sikahyvä mieli kun antoi sipsipussinsa lapsille ja että #rotaryhepuilla oli varattuna ruokaa näillekin :D
Virallinen vaihtarikuva
Tervehtikäämme lippua
Takapenkin pahikset XD
Intialaiset on mahtavia :D
Bussiselfie
Bussissahan on kivaa
Virallinen Suomi-edustus, kyllä oli vaikea puhua suomea
Veljeni Wiu ja sumuinen maisema
Venezuela!
Numero uno
Suomi ja Thaimaa, kyllä lähden sinne vielä joskus
Zimbabweenkin menen
Zimbabwe!
Japani <3
Mukavia #rotaryheppuja
Tanskalaiset Mie ja Laura, ihan niinki Silja ja Laura :DD
Yun-Yun <3
Random-meksikolaiset halus ottaa kuvan mun kaa :D
Numero dos
Numero dos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti