Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan~

Kalenterin mukaan on 70 päivää Meksikossa täynnä, puhelimen laskurin mukaan 69. Kyllä uskon kalenteria. Tämä tosin tarkoittaa että enää meksikoa jäljellä rapiat 200, ei rapiat 300 päivää. Aika vaan kuluu nopeesti.

Maanantaina oli luokkakaverini Norman synttärit, joita juhlistettiin syömällä Norman poikaystävän tuomaa kakkua :D kakku oli hyvää ja sitä oli riittävästi, toisin kuin lautasia ja haarukoita. Kakkua siis syötiin haarukalla. Iltapäivällä syötiin lisää kakkua, kun mentiin Andrean kotiin tekemään ranskanläksyjä. Oli harvinaisen hauska kotitehtävä, tehtävä oli videoida kun jokainen ryhmän jäsen kuvailee ranskaksi komea henkilöä. Kyllä sain pukeutua naistenmies-arabi-Muhammediksi, suomalaiseksi Pirkoksi ja viimeisenä mut puettiin muy mehikolaiseksi Juaniksi :D Viikset, stetson ja Tequilapullohan kuuluvat siis jokaisen kunnon mehikolaisen päivittäisiin asusteisiin.

Tällä viikolla on ollut koulussa tosi rentoa sillä meillä oli koeviikko! En osaa sanoo tykkäänkö enemmän IYL:n vai UVM:n koeviikoista, periaattees on ihan kivaa Suomes päästä kotiin heti kokeen tai pohjatunnin jälkeen, mutta toisaalta tykkään helpoista tunnin mittasista kokeista ja siitä että loput tunneista kytetään silmämurhaajan ja kortin pelaamiseen sekä yleiseen hauskanpitoon. Täällä kokeita ei muuten saa omaks, vaan ne saa ainoostaa nähdä, ne pitää allekirjottaa ja antaa takasi opettajalle. Matikan testistä sain 5, kokeesta 8 ja fyssasta 7,2 :D #jolo Enkusta tuli 99, mikä tarkottaa varmaanki 9,9 :D Meksikon historian kokeen tein vähän heittämällä; "toi nimi kuulostaa kivalta, tota nimee ei oo viä käytetty, nää vastaukset on identtiset laitetaan kumpiki, hei laitetaanpa Cadaz kaikkiin mahdollisiin". Vapaamuotoset vastaukset oli hieman vaikeempia, joten päädyin kertomaan Suomen historiasta. Toivottavasti opettaja ymmärtää etten tarkoittanut loukata.

Keskiviikkona oli abuelitan synttärit ja sehän tarkoittaa juhlia :D Syötiin hyvää ruokaa ja juteltiin, ja lopulta paikalle saapui myös mariachi :D Musiikki oli hyvää ja mahtavaa ja äänekästä, kyllä tykkään :) Toivottavsti tekin jotka saitte watsapin kautta ääninäytteitä osasitte arvostaa niitä ja kuulutitte koko koululle käytävillä että "hei kuunnelkaa mitä Olga mulle lähetti!" Sitä varten mä ne lähetin että hehkuttaisitte niitä kaikille :DD Jossain vaiheessa abuelita innostui tanssimaan, ja sen jälkeen muutkin alkoivat. Minäkin pääsin tanssimaan jee :D

Torstaina ripustin Suomen lipun luokkamme ikkunaan, sillä olin hyvin loukkaantunut kun käytävällä roikkui kaikki mahdolliset liput mutta ei Suomen lippua. Hauska juttu oli vaikkei kukaan sitä tainnut nähdä :D Torstaina kouluumme saapui myös uusi italialainen vaihtari! AFS, ei siis Rotary. Kyllä olisimme halunneet tämän tytön, eikun pojan luokallemme mutta ei. Kolmoselle meni. Se on siis poika, ei tyttö.

Perjantaina kovasti yritettiin skypettää nuorteniltaan, mutta ilmeisesti mun puhelimen netillä ei saa videopuhelua aikaiseksi. No eipä se mitään, ihan kiva oli pelkällä tekstilläkin jutella :D Enkunope ei pistänyt pahakseen ettei kukaan keskittynyt opetukseen. Koulun jälkeen lähdettiin lähestulkoon koko perhe (mi mamá, dafne, majo, alex ja minä) mi rakkaan tíon kanssa jäätelölle. Jäätelö oli hyvää ja jäätelönmyyjä ilmeisesti hyvännäköinen.Viime viikolla meinattiin jäädä auton alle, tällä viikolla poliisi pysäytti meidät. Viiden hengen autossa ei kuulemma saa kuljettaa seitsemää henkeä. Aijjaaa.

Lauantaina oltiin kotona ja eroteltiin papuja pavuista. Kyllä on oikeastaan aika hauskaa. Mentiin myös paikassa nimeltä "Estetica", suomennetaanko se sitten kauneussalongiksi vai miksi. Joka tapauksessa siellä leikataan hiuksia, lakataan kynsiä, tehdään jalkahoitoja ja annetaan hierontaa. Itsekin lakkautin kynteni :D Kyllä tuli nätit :D Aamulla skypetin kotiin ja sen jälkeen oli vähän hölmö olo. Väsytti kun oli herännyt kahdeksalta muttei saanut enää nukuttua.

Sunnuntaina käytiin kirkossa ja loppupäivä seikkailtiin ostamassa finninpoistosaippuaa, syömässä ja auto-ostoksilla. Oli hyvä perhepäivä :D

Olga<3

PS. Sebastianin kaverilla on mopo/kevari :D Kyllä on ikävä omaani :(
PSS. Kuvia tulee, kunhan saan puhelimeni toimimaan. Tällä kertaa akkuni on kuollut :( RIP

Ei hajuakaan mitä toi tarkottaa mutta 55555 tarkottaa naurua :D

Minä ja mariachi :D

Ranskanläksyt voi olla hauskojakin :D

FFUUUU, se on väärinpäin!

Piña colada sisältää alkoholia, piñada ei.

Una noche loca~

Chihuahuan jälkeen seurasi leppoisa kotopäiv Alexin kanssa; "Olga sä et heränny aamulla kouluun niin ajattelin jäädä kotiin kans ettei sun tartte olla ihan ypöyksin täällä". Oikeesti se ite nukku Marianan sängyssä koulubussin ohi ku oli yrittäny tuloksetta herättää mua. No, joka tapauksessa siinä vaiheessa kun mä heräsin Alex oli tiskaamassa OMA-ALOITTEISESTI, kuvitelkaa, se on sentään poika. Ruokaa kuitenkin mentiin syömään mummulaan :D Ruuan jälkeen tehtiin tyttöjen läksyjä, kyllä ei Dafne millään usko että Olgan laskutapa on yhtä oikea ja että kaks kahdeksasosaa on yhtä kuin yks neljäsosa. Illalla mamá ja papá tuli kotiin, mulla oli jo ollut ikävä mun perhettäni :D

Torstaina sitten herättiin kouluun ja ehdittiin koulubussiin, koulussa vaan on kivaa :D Väsytti mutta en nukkunut edes fysiikantunnilla! Jee oon ihan paras :P Bilsantunnit meni tällä kertaa kertomalla Jorgelle mitä sen täytyy sanoo sille tytölle, jolle se viime viikolla kirjotti kirjeen :D Tecua oli niinkin kiltti ettei takavarikoinut Jorgen puhelinta, vaan jopa saneli Jorgelle mitä vastata (muuten, tää mun luokan Jorge ei oo se sama Jorge josta ootte nähny kuvia. Se Jorge käy UAAaaaaaaa-nimistä koulua, tää Jorge UVM-nimistä). Koulun jälkeen mi rakas tío tuli meille kylään :) Tosin lähdettiin Majon kanssa papeleriaan ja kierreltiin muitakin kaupppoja :D Ostettiin täysjyvädonitsi, joka kuulemma oli kallis, sekä jotain romua- mukaanlukien Luken synttärilahja- kotiin lähetettäväks. Odotelkaa siis pakettia, se on tulossa, tai se ainakin pian on tulossa. Yhdessä kaupassa törmäsin Matti Rönkän kirjaan Tappajan näköinen mies, ja kyllä oli pakko ostaa. Se on siis tällä hetkellä työn alla, luettua olen saanut ehkä kolme sivua ;)

Perjantaina oli taas koulua :) Perjantai oli kaamalan hidas päivä. Ensimmäiset kolme tuntia kesti ikuisuuden ja ruokatunnille osui paloharjoitus. Liikkatunnilla pelattiin kumpaakin jalkapalloa, liikka on ehdottomasti yks lempiaineistani :) Mi rakas tío tuli jälleen meille kylään, jee :D Lähdettiin ihan mahtavaan puistoon, jossa Sebastianilla oli koristreenit kavereitten kanssa. Me muut (Dafne, Majo, Emanuel, mi rakas tío ja minä) kulutettiin kaks tuntia hyppimällä kiviltä toisille ja käymällä läpi kaikki puiston lelut/laitteet/telineet mikskä niitä nyt pitäisi sanoa, espanjaks ne on "juegos", pelit. Matkalla puistoon jäätiin melkein auton alle kun se auto ei millään meinannut huomata että yrittää ajaa meidän auton läpi. Kyllä oli pelottavaa. Puiston jälkeen käytiin jätskillä, ja tuurilla onnistuin ottamaan samaa makua kuin edelliskerralla, tarkoitus oli kyllä maistaa jotain uutta. Yks maailman hienoimmista tunteista on ehdottomasti istua auton etupenkillä lasit päässä, hiukset auki, ikkunat auki, popit täysillä ja ajaa ilta-auringossa. Sitä ei helpolla voiteta.

Lauantaina suunnattiin Alexin kanssa keskustaan ostamaan mulle uusi puhelimenlaturi, onnistuin jättämään omani Chihuahuaan :) Löytyi onneksi helposti eikä ollut edes kallis, hintaa oli 50 pesoa :D Vajaa kolme euroa siis. Lähdettiin mummulaan syömään ja matkalla törmättiin abuelaan, joka oli matkalla torille ostamaan ruokaa. Päädyimme siis torille, tori on mukava paikka. Jokaikisestä kojusta huudetaan että "pasale, pasale", "käykää peremmälle". Ja torilla on aina paljon väkeä. Ja tori on ehkä enemmänkin kauppahalli kuin suomalainen tori, se on siis sisätiloissa. Mummulassa katsottiin Lupitan kanssa telkkaria ja syötiin, on universaali fakta että mummun ruoka on aina mahtavaa :D Lähdettiin mummun kanssa viemään lääkkeitä kirkolle, en ihan tiedä miksi näin tehtiin mutta tehtiinpä kumminkin. Näin by the way, pappia tervehditään suutelemällä kämmenselkää, ei poskisuudelmalla. Tää pappi oli puolikuuro mutta hyvin hauska persoona :D Toinen maailman parhaista tunteista on se kun mut esitellään perheenjäsenenä eikä "vaihtarina". Abuela kertoo aina ja kaikille että "tässä on lapsenlapseni Olga Suomesta".

Tänään sunnuntaina mentiin jonkun serkun primera comunion -juhliin. Ehdittiin jopa kirkkoon, pienet meille! Uskalsin jopa änkeä sisälle kirkkoon katsomaan mitä siellä tapahtuu. Alttari oli koristeltu kukilla ja kaikkilla juhlakaluilla oli päällään valkoinen puku tai mekko. Juhlissa oli hyvää ruokaa ja rakas serkkuni Cintia <3 Cintia lupas opettaa mulle espanjaa ja mä opetan sille suomea. Meillä on kummallakin viistoistavuotias pikkuveli joten luonnollisestikin päätimme vaihtaa heidät päikseen :D Uusi veljeni on nimeltään Omar Matti Cesar Teräväinen :) Parasta tässä on se, että Cesar osaa tehdä quesadilloja, ja quesadillat on ihan sikahyviä :D Tanssittiin paljon, mi rakas tío osaa myös tanssia :D

Tässä maailmaa matkatessa ja muutenkin on tullut mietittyä että mikä on koti ja mikä on perhe ja ketä kuuluu mun perheeseen. Ihan en osaa tarkkaa vastausta mihinkään antaa, mutta voisin yrittää laskea mun sisarukset. Biologisia  Oskari, Luke ja Enska. Ranskasta Akseli ja Tristan. Kiinasta Rui. Meksikosta Steba, Alex, Mariana, Sebastian, Majo ja Dafne. Cintialta Cesar. Thaimaasta Wiu (meillä tulee oleen samat perheet täällä Mehikossa joten me ollaa sisaruksia). 14 siskoo ja veljee tähän mennessä. Ja ties kuinka monta viä tulee.

Olga<3

PS. Olette rakkaita kaikki <3<3<3

Misa de Primera Comunión :)

Uusi veljeni Cesarito <3

Kai itkeä saa, kun on lähdön aika?

Perjantaina kaksitoistapäinen urhea vaihto-oppilasjoukko nousi harmaaseen bussiin UAAaaaaaaan edestä ja aloitti seitsentoistatuntisen matkansa kohti Chihuahuan osavaltiota. Matkan tarkoituksena mikäs muukaan kuin rotary ja campamiento de orientacion. Menomatkalla oli mukavaa, takapuolten huuto ei kuulunut musiikin yli :D Yön aikana totesin että suomenlippu on yllättävän lämmin, kyllä olisi jonkun pitänyt ottaa kuva sisaruksista nukkumassa, toinen lippunsa alla, toinen paitaansa kääriytyneenä.

Lauantaiaamuna saavuttiin Cuauhtemoc-nimiseen kaupunkiin, jossa syötiin burritoja aamupalaksi :D Kaikki kolme bussillista piirin 4110 vaihtareita siinä heilui pihalla miettimässä mitä kieltä kenellekin pitäisi puhua :) Käytetyimmät kielet olivat ehdottomasti saksa ja brasilia, eikun portugaliahan ne puhuu huppistakeikkaa. Matka jatkui kolmella lisätunnilla bussissa, suuntasimme vesiputous numero unolle. Putous oli kyllä näkemisen arvoinen vaikka bussista sai kyllä tarpeekseen :D Vesiputous numero unolla, kuten kaikissa muissakin kohteissa, otettiin paaljoon kuvia, lipuilla ja ilman :D Ryhmäkuvat sekä korttien ja pinssien vaihto olivat ehdottomasti kohokohtia. Illalla mentiin varsinaiseen kohdekaupunkiimme Creeliin, joka on jopa Ikaalista pienempi, siellä on vain  rapiat 5300 asukasta! Hotelli oli pikemminkin mökkikylä ja tuli tosi Suomi-fiilis. Creel muutenkin oli tosi suomalainen, pietaryrttiä, saunakukkaa, mäntyjä, kylmää ja sadetta. Oikea syksy! Kyllä tulin kipeäksi... Hotellilla syötiin, vaihdeltiin lisää pinssejä ja kortteja ja jälleen kerran kuunneltiin vaihdon sääntöjä. Tärkeimmät D:t ovat "Disfrutate" ja "Don't get caught".

Sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen meillä oli #rotarytouhu nimeltä "End Polio Now". Seisottiin isossa ringissa ja joka maasta yhdellä oli lippu kädessä. #rotaryheppu kertoi meille mikä polio on ja mitä rotary on jo tehnyt polion poistamiseksi maailmasta. Sitten meille annettiin rahat käteen ja kaikki kävi vuorollaan heittämäs tän rahan #rotarylipulle ja näyttämässä että "faulta poquito", "vielä puuttuu vähän". Se oli oikeestaan tosi kivaa. Tän jälkeen lähdettiin kanjonialueelle, joka onneks ei tainnut olla kahta tuntia kauempana. Kanjonit oli ihan mahtavia, kyllä tuli hyviä kuvia, ainakin joillekin. Kanjoneiden jälkeen näin ensimmäistä kertaa Meksikossa järven. Miettikää, J-Ä-R-V-I. Dios mio. Järvi oli ihan järven näköinen, eipä siitä oikeen muuta voi sanoo. Bussissa lyöttäydyin brassien seuraan, me caen muy muy bien los brasileros ;) Sain uuden nimen, olen nykyään Aliisshi tai jotain vastaavaa, en ihan tiä miten se pitäis kirjottaa :D Joka tapauksessa, opin sanomaan jonku tosi pitkän ja vaikean sanan portugaliksi, enää en sitä muista. Sidottiin kaikkien kengännauhat yhteen jonoks ja lähdettiin käveleen, siihen asti  oli hauskaa kunnes kengät piti irroittaa toisistaan. Kyllä oli tiukkoja umppareita.

Maanantaina matkasimme vesiputoukselle numero dos. Se sijaitsi vielä lähempänä kuin eiliset kohteet, matkaa taisi olla vain reilu tunti bussilla. Tosin tälle vesiputoukselle täytyi kävellä kolme kilometriä hyvin miellyttävää ja hyväkuntoista metsäpolkua pitkin, voitte vain kuvitella. Vaikka tämä nuhanenä mielessään kirosi ja valitti niin putous oli ehdottomasti kaiken sen väärti. Pitkään putouksen juurella pohdin, uhraanko lopunkin terveyteni ja seikkailen putoukseen, ja lopulta päätin tehdä uhrauksen. Kyllä oli kaikki vaatteet lippua myöten litimärkiä kun selviydyin takaisin rannalle, mutta tärkeämpää taitaa olla se että oli hauskaa. Kolmas tärkeä D "Diviertete". Hotellilla kolmen tunnin ajan keskusteltiin kaikki yhdessä kaikista tärkeistä aiheista, kuten matkustamisesta ja aiheesta "abuso y acoso" en ihan tiä suomennetaanko se hyväksikäytöks, kiusaamiseks, pahoinpitelyks, ahdisteluks vai miks mutta joka tapauksessa tärkeä aihe. Vaikka aihe olikin vakava, ei se tarkoita etteikö havainnollistaville näytelmille saisi nauraa, 55555555555(thaimaalaista naurua). #rotaryheput vat hyvin hauskoja hauskoja. Illallisen jälkeen juhlittiin Meksikon itsenäisyyttä. Huudettiin (VIVA MÉXICO), tervehdittiin lippua, ammuttiin raketteja ja tanssittiin. Kolmen aikaan ikävä (ei hauska) #rotaryheppu tuli ilmoittamaan että nyt kaikki nukkumaan. Ei millään uskonut että meillä on huomenna lähestulkoon 20 tuntia aikaa nukkua bussissa. Niinpä siis päädyimme mökkeihimme nukkumaan ja kun 3,5h jälkeen heräsimme ei ketään väsyttänyt. Eheei.

Tiistai kului siis bussissa, torkkuen, musiikkia kuunnellen, syöden ja elokuvia katsellen. Mukava #rotaryheppu Archie tilasi meille tuplapihvihampurilaiset päiväruuaksi, kyllä lähti niillä nälkä. Kotiin Aguascalientesiin päästiin yöllä kello kolmen jälkeen. Meidä auto on vieläkin rikki joten kotiovelle pääsin naapurin kyydillä (niillä on se kroatialainen vaihtari). Tähän kotiinpaluuseen liittyy sellainen hauska/ikävä juttu että Mariana lähti Saksaan keskiviikkona. Lento kuitenkin lähti Mexico citystä, ei Aguasista, joten mamá ja papá lähtivät Marianan kanssa Mexicoon jo tiistaina. Tytöt oli laitettu mummulaan joten kotona oli vain Alex ja Sebastian. Alex oli jo aiemmin illalla laittanu mulle viestiä ja kysyny koska ollaan tulossa ja että laitan uudestaan viestiä kun ollaan kotona. Hauska juttu on se että pojat oli kumpiki nukahtanu, ja sain soittaa ovikelloo ja kotipuhelinta vaan ehkä varttin ennen ku Sebastian vastas puhelimeen ja käski Alexin avata mulle. Kkkkkkkkkkkkkkk(brassinaurua).

Olga<3

PS. Brassit on ihania :D
PPS. Olgan löytää ryhmäkuvista spottaamalla Suomenlipun.

Joku nukkuu..

Järvellä oli paljo intiaaneja:) Tuli ihan sikahyvä mieli kun antoi sipsipussinsa lapsille ja että #rotaryhepuilla oli varattuna ruokaa näillekin :D

Virallinen vaihtarikuva

Tervehtikäämme lippua

Takapenkin pahikset XD

Intialaiset on mahtavia :D

Bussiselfie

Bussissahan on kivaa

Virallinen Suomi-edustus, kyllä oli vaikea puhua suomea

Veljeni Wiu ja sumuinen maisema

Venezuela!

Numero uno

Suomi ja Thaimaa, kyllä lähden sinne vielä joskus

Zimbabweenkin menen

Zimbabwe!

Japani <3

Mukavia #rotaryheppuja

Tanskalaiset Mie ja Laura, ihan niinki Silja ja Laura :DD

Yun-Yun <3

Random-meksikolaiset halus ottaa kuvan mun kaa :D

Numero dos

Numero dos