JOLO #1

Meksikoon lähtöön on jäljellä 15 päivää, joten on ihan hyvä murehtia sitä että on jäänyt hiukset pesemättä tai että onko Jack Sparrow oikeasti olemassa. Lopulta saavutin pohdinnoissani sen lopputuloksen, että lyhythihaisia paitoja käyttävien kaupan työntekijöiden käsivarret ovat täynnä hintalappujen viiltämiä naarmuja. Kesätyöt ässässä alkoivat maanantaina ja heti tiistaina työmatkalla eräs harmaa pakettiauto päätti ajaa päälleni. Siitä sitten heti päivä vapaaksi ja mopo telakalle odottamaan vakuutustarkastajaa. Ei käynyt pahasti, selvisin turvonneella keskarilla, mustuneella kynnella ja muutamalla mustelmalla :D Ei mopollekaan pahasti käynyt.

Vaihtopaperini ovat saapuneet Suomeen, laulakaamme siis riemusta. Ne on jopa lähetetty minulle postilla, toisin sanoen paskalla säkällä ne saapuvat meille 21.7. maanantaina ja mä oon jo lentänyt Meksikoon mukavasti ilman viisumia :DD Ei vaan, kyl ne varmaanki ihan ajois tulee ja saan sit sen viisuminki ja ehkä jopa muistan varata ittelleni jatkolennon México Citystä Zacatecasiin.

Pakkaamisenhan vois tietty tavallaan alottaa sillai ajoissa, vaikka jo huomenna, mutta siinä on nähkääs yks pienoinen propleema. Mun pitäis siivota mun pöytäni ( ja ehkä lattiaki) sitä ennen. Enkä kyllä tasan jaksais. Laaaaaaiskotttaaaaaaaaaa. Mulla oli suuren suuri suunnitelma, että pakkaan toiseen matkalaukkuun tavarat, jotka aion tuoda takasi Suomeen, ja toiseen taas ne tavarat, jotka aion tuhlata/käyttää loppuun/ihan muuten vaan jättää jälkeen Suomeen paluuta suunnitellessa. Nyt tuntuu siltä ettei se ihan toimi. Sellanen tunne vaan on että vaikka mä kuinka pakkaisin huolella kaiken valiiks, niin silti mä viime hetkellä ängen mukaan jotain yybertarpeetonta ihan vaan koska jolo. Älkää päästäkö mua tekeen sitä.

En tiedä oonko ihan sisäistäny sitä, että ku lähen niin tuun takasi vasta kokonaisen vuoden kuluttua. Mulla ei oo viä minkäämlaista eroahdistusta eikä ressiä minkään viisumien, lentojen, raha-asioitten tai vaikka pakkaamisen kans. Ei oo vielä ikävä mitään enkä oo ees alkanu kertaan kurssilla oppimiani espanjanjuttuja enkä kiusaan ketään ahdistuneilla puheluilla. Tosin maanantaina kyllä soitin Maijulle kun en muistanut mikä onkaan mun instanimi, heh. Oon varmaan ainuita jokka ei muista oman nimensä kirjotusasua.... (@the_ogla(#followme #finnish #girl #finnishgirl #rye #rotary #exchange #yolo #jolo)). puhelu kesti kyllä loppujen lopuksi tunnin ja kaksikymmentäyhdeksän minuuttia kun tuli juoruttua kelan aukioloajoista ja tulevista -minun kohdallani vielä anonyymeinä pysyttelevistä- isäntäperheistä ja järjestöjen hyvistä ja huonoista puolista.

Tänään ja ehkö jo vähä eilisenki puolella tais olla kamalan paljo asiaa verrattuna viimeisiin muttei anneta sen häiritä. Yritän Olla Eksymättä Meksikoon. #YOEM (c)Maiju Oksanen. M-kirjain on hyvin moniselitteinen.


Olga <33


PS. Mässyt ostamatta. Ei kuvia.