Sinun tekojesi varaan kaikki jää~

Huihuihui. Joka viikko tästä jaksan valittaa, mutta kyllä aikaa vaan kuluu kamalan nopeasti. Suurin piirtein noilla sanoillahan alkaa lähestulkoon jokainen postaus. Jatketaan perinnettä. Aika kuluu kamalan nopeasti ja jälleen kerran viikko on kulunut siinä sivussa. Siinä kaiken tekemisen ohella, huomaamatta hiipinyt ohi. Tähän viikkoon on mahtunut kamalan paljon kaikkea hienoa, mukaan lukien myöhäisiltakeskusteluja, karaokea ja facebook messenger. Facebookin testin mukaan olen 82% rakastunut. Ihan vaan kahdesti tällä viikolla on sanottu "aaay Olga estas enamorada!" Aika söpöö.

Viikolla tosiaa on sattunut ja tapahtunut vähän kaikenlaista. Joka aamu on herätty ahkerasti kouluun, perjantaina Alex tosin piti herättää. Tiistaina oltiin kävelemässä jonnekkin ja satuttiin käveleen sen vitosryhmän ohi, jossa on se poika, jolle mun piti viime viikolla sanoo moi mutta joka katos jonnekki pulpetin taakse enkä nähny sitä. Tätä vois pitää jonkulaisena déjà-vuna viime viikosta kun mun jälleen kerran käskettiin tervehtiä tätä tyyppiä. Tällä kertaa se ei kadonnu pulpetin alle piiloon vaan mä jopa näin sen. Se on semmonen aika perusjamppa joskin kamalan pitkä meksikolaiseks. Tän jälkeen se on morjestanu mulle joka päivä lähestulkoon aina mut nähdessään.

On muuten sinänsä aika hauskaa että lähestulkoon kaikki oman luokan ulkopuoliset kaverit on poikia mutta kyllähän tähänkin minusta itsestäni riippumaton(?) syy löytyy. Pojat on caballeroja eli herrasmiehiä! Pojat ei varaa bussissa kahta penkkiä, toista itelleen ja toista repulleen vaan pojat jopa nousee käytävälle ja käskee tyttöjen istua. Ja kun kerran keskustelu on avattu, miksi lopettaa se lyhyeen? Yksin on kamalan tylsää. Pojat on muutenki rohkeempia puhuun selkeesti ja selittään. Ja pojat puhuu aina jostain ihan randomista ja kyselee kaikkia helppoja ja selkeitä kysymyksiä. Tytöt kysyy että millasta ruokaa Suomessa syödään, pojat että syödäänkö Suomessa tacoja. Tytöt kysyy että mistä sä tykkäät ja pojat kysyy että mistä urheilulajista sä tykkäät. Tai ainakin useimmiten se menee juurikin näin. Pojat ei oleta että mä osaan oma-aloitteisesti päättää mistä puhua.

Keskiviikkona koulussa oli Día de Linces (#TodosSomosLinces) ja meillä oli opetusta vaan kaks ekaa tuntia. Sen jälkeen oli tiedossa laiskoille vapaamuotoista oleskelua koulualueella ja ahkerille jalkapalloa, korista, lenttistä, karaokea ja tanssia. Itsehän olin siis ahkera ja osallistuin tanssikilpailuun ja karaokeen. Hienosti meni, meidän viiden henggen ryhmä Chocotacos ei voittany mitään mutta laulettiin sentään kolme kappaletta karaokessa ja jostain tiedostamattomasta syystä mikki sysättiin minun käteeni. Laulettiin Aikuinen nainen alias Maldita Primavera kauniisti kaksikielisesti. :D hehe yleisön ilme oli näkemisen arvonen aina kun muistin suomenkieliset sanat :DD ¡Ella necesita exercismo! Alex lauloi karaokea myös ja laulaa oikeestaan ihan järkyttävän hyvin, samoin Alexin kaveri, jonka nimi on Limón.

Aika on kulunut niiin kamalan nopeasti että on ruvennut jo ajattelemaan kotiinpaluuta. Lähinnä sitä että tuleeko kotiin viimeisena mahdollisena lentopäivänä vai kolme päivää aikaisemmin keskiviikkona 15.7.2015. Joku kysyi multa tässä jonain päivänä että milloin Olga viet mut Suomeen katteleen suomalaisia maisemia ja kun vastasin että viidestoista heinäkuuta lähdetään niin tuli ihan järkyttynyt viesti että Olga et kai sä viä haluu lähtee pois?!? No en mä ny ihan viä, ei hätää :D Aika sais kyllä vähän rauhottua ja vetää henkee, mä on laginu täällä jo kolme kuukautta.

Kotona on tällä viikolla pelattu Dominoa ja Disneylandia, juteltu, käyty ostoksilla ja leivottu. Perjantaina oli Noche de las primas eli serkkujen ilta, mikä tarkoittaa että mamán naisserkut on kutsuttu illaks syömään ja juomaan. Mun mielestä oli aika hauska että aikuiset serkukset on viä noin paljo tekemisissä toistensa kaa. Myös minun serkkuni/pikkuserkkuni/siskoni/ystäväni Cintia oli kutsuttu paikalle :D Ilta pelastettu tylsyyskuolemalta :) Neljän aikaan mentiin nukkumaan eikä paljoa väsyttänyt herätä kymmeneltä siivoamaan.

Kielen kanssa on kyllä tapahtunut tosi paljon edistymistä. A veces ya estoy pensando en español no muy bien pero still. Y creo que mi español todavia es un tipo de spanglish. Näin tää ajatteluprosessi nykyään tuppaa meneen. Aluks kaikki tuli ajateltua suomeks ja kun piti puhua espanjaa, piti ensin käydá keskustelu mielessään läpi tarkistaakseen että selviytyyko siitä. Seuraavaks tuli vaihe, jossa ajatukset oli puheen ja sekavan pälätyksen sijaan lähinnä kuvia, värejä ja tunteita ilman sanoja. Nyt ollaan siinä vaiheessa että suurin osa ajattelusta tapahtuu jollain suomen ja espanjan sekotuksella höystettynä muutamilla englanninkielisillä sanoilla. Että näin. Ihan en aina ota selvää ajatuksistani ja joskus tulee melko mielenkiintosia ongelmia kun ajatukset pitäis pukee sanoiks, millään ei löydy sopivaa suomennosta/espanjannosta. "Tengo ganas de" "Me da gusto" "Me da pena" ja "Qué me cuentas" on ainaski vaikeehkoja suomentaa. Asiaa ei helpota se, että sanakirjani ei tunne esimerkiksi sanoja "chavo" "alburiar" ja "chingar".

Lauantaina siivoamaisen jälkeen lähdin Cintian kanssa keskustaan ostoksille. Neljästä viiteen tuntia kierreltiin kauppoja, ostin vaatteita, pari laukkua, koruja ja meikkejä. 160 euroa sain keskustan kauppoihin upotettua ja kotiin tuli kaksi mekkoa, takki, kaksi collegepaitaa, kolme tavispaitaa, yksi isompi laukku, kaksi pienempää laukkua, aurinkolasit, kaks kaulakorua, korvikset, hiustenlaittojuttuja sekä iso kasa meikkiä. Ja meikinpoistoaine. Kyllä ei ole kallista. Ainoostaan kengät jäi puuttuun mutta onhan tässä vielä aikaa. Mentiin Cintian mummulaan syömään ja laulaan karaokee :D Cintian pienet pikkusisarukset on ihan yli-ihania, ei millään meinannu jättää mua rauhaan ja kolmannelle viisitoistavuotiaalle pikkuveljelleni Cesaritolle kuuluu hyvää. Se ei tosin vieläkään oo satavarma että haluaako se tulla Suomeen valmistaan mulle quesadilloja.

Suomesta lähteminen oli kamalan helpoo, sitä oikein odotti. Ei tarvinnu kun pakata laukut, syödä vähän lättyjä ja kattella lentokentällä kun kaikki poraa. Itsehän porasin vasta Frankfurt-México -lennolla kirjeitä lukiessani. Nyt kun mä ajattelen kotiinpaluuta mua alkaa aina jännittää kamalasti. Tuntuu ihan kamalalta ajatella että pitää pitää näille ihmisille läksiäiset. Että näille pitää sanoo adios. Osaan kuvitella kuinka mä hermoilen lentokoneessa kun Suomi alkaa lähestyä ja pitäisi yhtäkkiä osata puhua suomea. Mä niin tuun miljoonaan kertaan käymään mielessäni läpi kuinka suomeks sanotaan moi mitä kuuluu kiva nähdä. Huihuihuihui.

Lauantai-iltana myöhään mis papas lähtivät jonnekkin, tarkalleen ottaen en tiedä minne mutta jonnekkin. Siellä jossakin on hääjuhlat. Sieltä jostakin palaavat tiistaina ja siihen asti talo on meidän, woohhou. Tytöt laitettiin mamán kaverin luo ja kotiin jäätiin minä ja pojat. Heti sunnuntaina otettiin kaikki ilo irti siitä että ollaan kotona itteksemme, käytiin kirkossa ja tehtiin läksyjä. Pojat teki läksyjä meidän kotona ja minä Landyn kotona. Tehtiin communication skillin projektia, pukeuduttiin mekkoihin, otettiin kuvia ja tehtiin videoo. Oli hauskaa :) Landyn mamá kutsui mut illaksi keskustaan jonkun meksikolaisen bändin keikalle mutta ihan en jaksanut kysyä lupaa mennä. Landyn perhe on mukava, samoin oikeestaan kaikki perheet. Kaikki on ihania.



Olga<33

PS. Älkää viiltäkö kättänne kaktukseen vaikka tilaisuus olis, sattuu -.-
PPS. Kamalan paljon tekstiä tuli, yrittäkää kestää :P

"Näitä sanoja saa käyttää ku näissä on sydän perässä"

Olette kaikki rakkaita <3

Alex laulaa karaokea Limónin kanssa :D

Gusin käsi joutui parantelun kohteeksi :P

Suklaata!!

Pitsaa chimichurrilla ja ketsupilla ;)

Duros con cueritos

Ihan vaan vähä isoja sitruunooita :D

Andy, Landy ja minä 

Morsian <3

Tytöt ja naamarit

Morsiamet :D Näytän ihan chaparralta ku Landy on niin hoikka ja sillä on korkkarit :D

Tää kaupunki on koti mulle, sun kanssa voin tuntee niin~

Kyllähän nää päivät tässä ihan mukavasti kuluu, taas on seitsemän kadonnut jonnekkin. Kalenteri ilmoitti lauantain että "Jee Olga, olet ollut Meksikossa jo 90 päivää! Increible, maravilloso! Kolme kuukautta jukopliste! Kiroileminen on muuten kamalan hassu juttu, varsinki se siinä että mitkä sanat missäkin kielessä on kirosanoja. Täällä kiroillaan toooosi usein sanalla "äiti". Jos suomeks sanois että "sen ho** äiti" ei kukaan varmaan ymmärtäis että tässähän vain päivitellään "herranjestas"-tyyliin. Samaten on tosi hauska kun ihmiset kysyy että miten suomeks sanotaan "eres muy guapo", no sehän on suomeks "olet erittäin hyvännäköinen". Ja tähänhän kaikki siis vastaa että "sen ho** äiti!"

No joka tapauksessa, hyvinhän täällä vieläkin menee jeje. Tällä viikolla koulussa on tapahtunut kamalan paljon hauskoja juttuja, alkaen heti tiistaista. Iltapäivällä kaks vitoslukukausilaista tuli kysyyn multa että hei puhuksä espanjaa. Sanoin että juu jotenkuten. Kuulemma joku niiden kaveri haluaa jutella mulle muttei uskalla puhua mulle ja että voisinko mä tulla niiden kaa että ne esittelee mut sille. No, lähdin heidän mukaansa. Päästiin niiden luokan ovelle niin tää tyyppi joka mulle haluu puhuu juoksi jonnekkin pulpettien taa piiloon. Näinpä siis vain morjestin luokan ovesta kaikille tasapuolisesti ja nauroin kamalasti :D Ei ehkä sais nauraa mutta oli vaan jotenki kamalan absurdi tilanne :)

Torstaina varastettiin ammupäivällä Ruthin auto ja lähdettiin Cancuniin. Kovin pitkälle ei kylläkään päästy, sillä meillä oli vain 7 pesoa ( n. 45 senttiä) bensarahaa. Kun Cancunin reissu näin peruuntui niin palattiin parkkipaikalta takaisin matikantunnille, vieläpä täysin ajoissa :) Iltapäivällä Rodolfo heitti viiskymppisen maahan jotta köyhä Landy nousis hakeen sen ja se ite pääsis istuun, Landy ei noussut mutta minulle raha kelpaa. Viisikymmentä pesoa rikkaampanahetken pällistelin, kunnes Rodolfon tuli ikävä rahaansa, niimpä sitten vaihdettiin autonavaimet viitenkymmeneen pesoon (vajaa kolme euroa), ja jälleen kerran minulla oli auto hallussani ;) Tän auton kyytiin jopa oikeesti pääsin kun lähdettiin heittään Mitzi (lintsari kakkoslukukaudelta, ei vaan, kiva tyyppi se on) jonnekin pois koulusta. Paluumatkalla koululle Rodolfo puhui e-rit-täin sel-ke-äs-ti ja hi-taas-ti, jot-ta var-mas-ti ym-mär-täi-sin, mutten siltikää ihan ymmärtänyt mitä se mulle sano jej :D

Perjantaina jäätiin Norman kanssa koulun jälkeen katsomaan tyttöjen koripallo-ottelua koululle :) Melkein voitettiin, ei hävitty ku viidellä pisteellä. Tehtiin isot pahvikannustuslaput Saralle ja Andrealle ja huidottiin niillä. Seurana oli kaksi Luis Fernandoa Andrean juhlista, se pidempi on ihan niinku mä, kaikki tuntee sen. Kyynärpää oli vieläkin kamalan hauska sana :) Hauska juttu. Juttelin myös niitten tyyppien kaa jotka mulle morjesti silloin miljoona vuotta sitten kaupungilla "Finlandiaaaaa". Mä en vieläkään muista sen kovaäänisemmän ja parrakkaamman nimee mutta se pienempi on Abraham. Oon ihan satavarma että sillä isolla on joku muutenki tosi vaikee nimi.

Kotona ei viikolla tehty mitään erityistä, juteltiin, katottiin telkkaria ja sillee. Perjantaina mamá, papá ja Sebastian lähti johonki juhliin, Alex jonnekki kavereittensa kanssa ja me jäätiin tyttöjen kaa kolmistaan kotiin. Meitä kun ei huolittu minnekään mukaan niin pidettiin itseksemme pyjamabileet :D Juhlat tosin keskeytyivät jo puoli kymmeneltä kun Alex soittaa "Olga hei, voikko tehä palveluksen ja lähtee ihan vaan hetkeks niitten tyyppien mukaan jokka kohta tulee ovelle? Ne haluais tutustua saksalaisiin vaihtareihin". No nämä tyypithän olivat jo ovella, joten eikai siinä sitten mitään muuta kuin vaatteidenvaihto ja auton kyytiin. Kamalan monikielisiä olivat, puhuivat mulle kunnollista englantia ja smalltalkkasivat ranskaksi, mutta kuitenkaan kukaan meistä ei osannut saksaa sen vertaa että oltais saatu selville missä arvon saksalaiset oleilevat. Päädyttiin siis ajelemaan pitkin kylää ja soittelemaan sekalaisille puolitutuille että mitäs nyt tehdään.

Lauantaina käytiin siskojen kanssa ostoksilla, etsittiin mamille lahjaa. Hyvät lahjat löydettiin,ostettiin muffineja ja hedelmäkarkkeja. Ongelmallinen osuus oli kun piti palata takaisin kotiin ja lahjat piti kuljettaa sisälle niin ettei mamá nää. Paljon tätä etukäteen suunniteltiin ja sovittiin että jos mamá avaa oven niin ne on Olgan tavaroita. Toteutus oli yllättävän helppoa vaikkakin jännittävää.Mamá oli nimittäin ulkona Alexin kaa säätämässä jotain sähköjuttua, joten mehän ei tarvittu kuin järjettömän hyvää tuuria kun kolmesataa metriä kuljetettiin ilmapalloin koristeltua laatikkoa kadulla. Herra oli ilmiselvästi lahjayllätyksen puolella, mamá ei nostanut päätänsä eikä Alexkaan nauranut vaikka oli hieman hervottoman näköistä kun lähestulkoon kyykyssä juostiin sisälle sanaa sanomatta. Loppupäivä askarreltiin mamálle kortteja. Itse maalasin omasta mielestäni aika hienon syksyisen järvimaiseman :D Illalla sitten pidettiin ne pyjamabileet jotka perjantaina hieman häiriintyivät ja kyllä väsytti sunnuntaiaamuna kun herättiin antamaan lahjat mamálle.

Sunnuntai siis tosiaankin alkoi laulamalla mamálle "Las Mañanitas" ja lahjomalla mamáa monella paketilla. Tämän jälkeen jatkettiin katselemalla Youtubevideoita koko porukalla mamán ja papán sängyssä. Hauskaa oli, paitsi että tietokoneen pohjassa oli purukumi joka sittemmin liimautui lakanaan ja jota sittemmin rapsuteltiin yhteisvoimin siitä pois. Iltapäivemmällä mi tío Luis tuli perheineen kylään ja niitten kanssa sitten juteltiin sohvahuoneessa (itse asiassa vähä niinku eteinen mutta oikeestaan niinku olohuone mutta ilman elektroniikkaa). Ne lähti jonnekkin juhliin ja me alettiin valmistella grillijuhlia mamán syntymäpäivän kunniaks. Kun mi tía Normis oli saapunut, lähdettiin tyttöjen kanssa ostamaan mamálle kakkua. Kaikki hienot kakut oli kaupasta jo loppu, joten päädyttiin ostamaan yksinkertainen ja ruma kakku ja koristelemaan se oxxon nestesuklaalla ja nonparellillä, jota voi varastaa/otaa ilman maksamista helposti muutaman paketin. Ne on siis semmosia minipakkauksia jäähilejuomaa varten. Kotiin tullessa Sebastian nauro kovaan ääneen Olgalle joka pitelee kakkua selkänsä takana :D Ensimmäistä kertaa elämässani näin mi rakas tío Davidin vaimon. Juhlissa porattiin kaikki neljä perhettä yhdessä kun Mariana oli tehnyt mamálle tosi hienon onnitteluvideon. Kyllä oli kivat juhlat, hyvää ruokaa ja silleen :D Nukkumaan tosin hieman myöhään :)


Olga<3

PS. Joko paketti tuli?
PPS. Kyllä voi muuten olla asiat hankalia silloin tällöin...

Tää salaatti maksoi 30 pesoo eli vajaan kaks euroo :D

Eihän me hävitty ku viidellä pisteellä :P

Andrean veli Juan Antonio (pää ei näy), Andrea, Sara, minä, Luis (pää ei näy ihan), toinen Luis Miguel ja Norma

Con todo amor, mio y de Dios, somos bien locos :D

Kuva sieltä Rotexien foroshootista parin viikon takaa :D

Alex, minä, Sebastian, mi tía Normis, mi tía Peque (mi rakkaan tío Davidin vaimo, mi rakas tío David, edessä mamá, Dafne, papá, Chapis, Marijo ja Emanuel

Alex, minä, Dafne, Marijo ja Sebastian, edessä mamá ja papá

Noi sun läpät saa mun aivot ti-ti-tilttaamaan~

Voisi kuvitella että vauhtiin tottuu ajan kuluessa mutta ei. Taas tuntuu että viikko on kulunut ihan silmänräpäyksessä, että taas sitä ollaan kirjoittamassa blogia. Toisaalta paljon on myös niitä hetkiä, jolloin aika ei millään liiku eteenpäin ja vaan lagii jossain nurkassa tekemättä yhtään mitään.

Vaihtarina olemisessa on kieltämättä hyvin paljon erilaisia puolia, hyviä ja huonoja.
+ Saa nukkua tunnilla
+ Ihmiset (useimmiten) on kiinnostuneita susta
+ Vaikeat kysymykset voi kiertää näyttelemällä hieman hölmöä
+/- On helppo lähestyä ketä tahansa kun puhua voi ihan vaikka ruuasta ja säästä. Toisaalta, saatat päätyä puhemieheksi ystäväsi ja hänen ihastuksensa väliin. Ei sillä, puolitutuille on kiva puhua.
- Ihmiset (silloin tällöin) ignooravat, koska luulevat että olet täysi ummikko
- Kaikkea ei aina selitetä vaikka kuinka kysyt (es español nivel experto 8))
Ja no onhan niitä paljon lisää kumpiakin, kyllä ei kaikkia jaksa millään koota kasaan.

Niin siis kuulumisia. Viikko koulussa sujui aikalailla rutiinilla, tosin ihan joka päivä en tainnut nukkua tunnilla. Maanantaina edistyin kirjani lukemisessa, tosin puolivälin puoliväli on vielä kaukana. Ehkä se tästä kirjallisuuden tunneilla vielä edistyy, ne on nykyään tylsiä ne tunnit. Menivätki potkimaan Osielin pellolle, hmh. Tiistaina käveltiin ympäri koulua välitunnilla ja luokkakaverini Abril totesi että Olga on tunnetumpi ku me muut yhteensä :D Heh, no, käsi oli pystyssä ehkä vain 17 kertaa ja käveltiin kuitenkin vaan neljä minuuttia tai jotain sinne päin. Kyllä silti en tunne kaikkia :( Keskiviikkona oli kamalan rakkaudellinen päivä, lähestulkoon kaikki eros poikaystävistään tai totes että niiden ihastus seurustelee jonku "ruman ämmän" kanssa. Nyyh. Tai no, Landy oli kyllä ihan innoissaan, enää kukaan ei kysele että miksä juttelet koko ajan jonku muun kaa. Torstaina nukuin fysiikantunnilta bilsantunnille, jossa tiicher Tecu (alias Señor David, meidän kaikkien isi<3) herätti mut huutokuiskaamalla (siis kuiskaamalla kovaan ääneen korvan juuressa) että "Oooooolgaaaa". Heräsin ja vastasin että huomentaaa. Iltapäivällä kaikkien kovasti rakastama käytävävalvoja Oscar tule hakemaan mut kesken tunnin, hieman järkytyin. Sama tunne oli kyllä kaikilla muillakin kilteillä vaihtareilla, jotka jo valmmiiksi eivät olleet kahvilassa notkumassa, "apua, mitä pahaa mä oon tehnyt?!?" Tiicher Tecu halusi vaan sanoa kaikille vaihtareille yhteen ääneen että tunneille kuuluu mennä, tavaroitansa ei saa jättää hujan hajan ja että älkää tehkö mitään tyhmää jos seurustelette jonku kaa. Tämä hyvin selvä. Heti seuraavan tunnin sitten lintsasinkin, pelattiin korttia jalkapallokentällä. Bilsantunnilla leikittiin soluelimiä, itse olin viherhiukkanen ja minun #spanglish
on kuulemma erinomaista :D #levelcompleted tavoite saavutettu, ylpeä itsestäni. Perjantaina pelattiin liikkatunnilla jalkapalloa jotain random-koulua vastaan ihan vaan por x, just for fun :D Melkein voitettiin ja minäkin melkein tein maalin. Jälleen kerran hyvin ylpeä itsestäni :D Kaveristuin jopa yhden pojan kanssa, se sano mulle jotain mutten ihan ymmärtäny mitä. Myöhemmin heitin sen kaa ylävitoset.

Kotona ollaan tehty kamalan paljo kaikkee muttei kuitenkaan yhtään mitään. Maanantaina hengailtiin koko päivä kaksin kotona minä ja mamá, googlemapsattiin Berliiniä ja katteltiin Marianan valokuvia facessa. Tiistaina lagailtiin taas vähän miten sattuu eikä tehty yhtään mitään. Keskiviikkona pakattiin paketti Suomeen ja kirjoitin kirjeitä, harvat ja valitut voivat varautua niihin :D Torstaina postitettiin paketti, sitä voi kai odotella tässä lähitulevaisuudessa. Tulee muuten iskän nimelle ja äitin puhelinnumerolle. Siinäpä se tältä viikolta.

Perjantaina koulun jälkeen suuntasin pakaasieni kanssa Andrean kotiin syömään posolea ja tamaleseja (https://www.youtube.com/watch?v=eazesi2szhk). Oli hyvää :D Käytiin Andyn serkuilla kokoomassa palapelejä, piirtämässä ja soittamassa Robinia. Seitsemän jälkeen suunnattiin kohti Plaza Borealia ja Saran syntymäpäiviä :) Luisteltiin jäähallissa, kyllä on ihmiset surkeita luisteleen >< ja sitoon luistimia :D Ihan Saran synttäreiden kunniaksi kiristin kuudet luistimet. Kamalan hauska oli katsella kun ihmiset kaatuilivat ja kiersivät kenttää ympäri laitoja pitkin kuin kuusivuotiaat ;) Täytyy kyllä myöntää että on mullakin mustelmat polvissa ja toisessa kyynärpäässä, ihan ei sujunu niinku strömsössä :D Tunnin luistelun jälkeen keilattiin tulin toiseksi jee :DD Oli hauska ilta, tutustuin uusiin ihmisii ja jaoin käyntikorttejanikin jopa kokonaista kaksi kappaletta :) Kahden aikaan oltiin takaisin Andyn kotona ja uni maittoi.

 Lauantaina suunnattiin Andyn omille synttärille juuri ja juuri kaupungin ulkopuolelle. Juhlapaikka oli aivan älyttömän kaunis, kyllä yhden sellaisen itselleni ostan :D Vähän niinkuin rancho, paitsi paljon vähemmän pölyä, enemmän uima-allasta ja terassia. Päivällä syötiin hyvää ruokaa ja juteltiin, tutustuin uusiin poikiin (5 kpl, jajajaja). Illemmalla pelattiin lentopalloa altaassa ja illalla tanssittiin ja syötiin lisää ja pelattiin pingistä. Oli harvinaisen helposti tanssitettavia poikia. Jopa Saul joka on muakin huonompi tanssiin tanssi mun kaa, ei tosin kovin pitkään kun ei se osannut liikuttaa jalkojaan mutta tanssi kuitenkin :) Puolenyön aikoihin pojat passitettiin omiin koteihinsa nukkumaan, tytöt saivat halutessaan jäädä koko yöksi :D Sunnuntaiaamulla syötiin lisää kakkua ja tanssittiin hieman lisää. Kun vihdosta viimein pääsin omaan kotiin sunnuntaina neljän aikoihin, totesin että eihän juhlimisesta pääse millään eroon, juhlittiin viikon verran etuajassa mamán synttäreitä. Eipä siinä sitten muuta kuin vaatteiden vaihto, uudet meikit ja syömään :D Mukavat juhlat olivat, ja jos ei mamá sitä olisi sanonut, en olisi arvannut että juhlat oli suunniteltu ja kutsut lähetetty samana päivänä :) kyllä se vaan on helppoa pitää hyvät juhlat.


Olga<3

PS. Kirjeeseen kuuluu vastata.
PPS. On oikeestaan jopa järkyttävää kuinka paljon täällä on mukavia ja hyvänäköisiä poikia.

Esittelin koulussa ihmisille miltä näyttää suomalainen tortilla

Landy ja koulun uima-allas

Älä sulje ovea, sitä ei saa auki. Kiinni on ja pysyy, hyvästi kakkoslukukausilaiset!

Luistinradalla, minä, Rodolfo, Sofía, Andra ja Norma

 

Gustavo, Luis Fernando numero dos, Luis Miguel, Andrean äiti ja Andrea

Norma<3

Ruth, Sofía, Mariana, Andyn serkku ja Saúl

Andy ja kakut

#latino

"noniin, ala vetää, enää ei tanssita"

Luistinradalla, etualalla Sara :D

Hohtokeilaamassa :D

Minä ja Landy tanssimassa Payazo de rodeota

Nuotiolla :D

 

Uima-altaassa

Que guapas <3

Arvon juhlavieraat, joista osaan nimetä ehkä 18

24h-letin jälkeen ja natural

ME!

Minä ja espanja, suusta tulee vaan sammakoita :D

Letti ja suoristettu

casual

So true story bro :P