Väsyttää. Kotona on tottunut menemään nukkumaan jo siinä yheksän kymmenen aikaan ja heräämään seuraavana päivänä kympin yhentoista aikaan, mutta täällä on ihan tavallista (ainakin nyt kesällä) että mennään nukkumaan puolenyön aikoihin ja herätään siinä kympin aikaan. No eihän siinä nyt niin kovin paljon eroa ole, mutta kyllä väsyttää.
Keskiviikkona saavuin tänne Aguascalientesiin lennolla, joka ei onneksi kovin paljoa ollut myöhässä. Vastassa oli lähestulkoon koko perhe, tai ainakin niin monta kuin autoon mahtuu (Volvo xc90 seitsemällä paikalla). Perheeseeni kuulu kaksi Alejandroa, mi papa(Don Alex) ja mi hermano Alex, mi mama Tere, veli Sebastian sekä siskot Mariana(Marianita), Maria José(Majo. Marijo) ja Dafne. En ole yhtään varma kenenkään iästä, paitsi että Marianita on kai samanikäinen kuin minä ja lähtee itse Saksaan vaihtoon. Kokonaisen yhden vuorokauden ajan mulla oli myös saksalainen vaihtoveli Henry (aka Henríque). Varsinanisen oman prheen lisäksi mulla on varmaan miljoona serkkua ja monta tioa ja tiaa(setää ja tätiä). Kaikki näyttävät ihan Mehikolaisilta :'D
Ruoka on yksinkertaisesti kamalan mausteista. Tai sitten ei maistu mitään. Guacamole oli jopa niin tulista etten vaan pystynyt syömään edes puolikasta tacoa ;) Sen sijaan frijoles (ruskea papumössö) ei oikeastaan maistu yhtään millekään. Ruokakulttuurista mielenkiintoista tekee se, että täällä syödään aika hassuihin aikoihin. Aamupalaa syödään sitten kun satutaan heräämään- jos muistetaan- ja seuraavan kerran syödäänkin illallista klo 5-7 välillä :D Ja sitten tietenkin napostellaan kaikenlaista aina välissä. Nälkä ei pääse yllättämään.
Keli on ollut lämmin, mutta kyllä täälä kylmäkin voi tulla. Yhtenä päivänä alkoi vähän tihuttaa ja mun tuli ihan tosissani kylmä, samoin tuli eilen ku mentiin vesisotaa. Aurinko paistaa ihan kiitettävästi ja teepaitarusketus on saanot jo otteen ihostani. Mulla on ihan vääriä vaatteita mukana! Mistä vetoo maximekot jää käyttämättä, samoin toi valkonen mekko. Ois pitäny ottaa mukaan naruolkaimisia paitoja niin välttyis noilta teepaitarajoilta. kyllä pitää joku päivä lähteä shoppailemaan pari pikeepaitaa ja pitkät farkut :D
Perhe on ihanan aktiivinen- tai sitten meitä vaan on monta. Heti ekana iltana lähettiin jätskille ja tacoille Henríquen ja parin tytön kanssa, ja seuraavana päivänä ostamaan Henríquen tuliaisia. Lähestulkoon koko ajan ollaan kyselemässä että "lähetäänkö pyöräileen" "mennäänkö pelaan futista" "pelaa muistipeliä munkaa" "pelataan korttia" "haluukko lähtee serkkus synttäreille" "tuutko meille". Kyllä ei tylsää ole ollut :D Hankalimpia kysymyksi on kaikki mielipidekysymykset, kuten "Millasista leffoista tykkäät?" En kai mä osaa selittää että mikä vaan missä on hyvä juoni eikä oo liikaa verta ja suolia. Vaiken kysymys oli ehkä että "Mistä alkoholijuomasta pidät eniten?" Öööö, tota noin, en mä oikeestaan tiedä. No eipä sekään mitään, mukavia ihmisiä ovat :D
Täällä on kaikki tosi halpaa ja tulee koko ajan laskettua että paljoko tää tekee euroissa ja järkytyttyä kuinka halpaa voi olla. Salee ens vuonna kotosuomessa lasken että paljoko tää nyt sit onkaan pesoissa ja järkytyn ku paita maksaa 500 pesoo :'D
Terkkuja,
Olga<33
PS. En oo oikeestaan ottanu kuvia, joten niitä ei tule. Vielä :)
PPS. Vielä ei ole ehtinyt olla mitään Rotary-tapaamisia :D
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Vyölaukku roikkuu mukana ku peräpukamat~
Saatiin tosiaan opaalta lahjaks vyölaukut eikä niitten jälkeen postaukselle muunlaista otsikkoo voiskaan laittaa XD
Sunnuntaiaamuna varhain aamutuimaan lähdimme (terve) Harald-hirvittävän-hirmuisen johdolla Helsinki-Vantaalta kohti Meksikoa. Lennot sujuivat hyvin jutellen, nukkuen ja kirjeitä lukien, kiitos niistä. Taisinpa jokusen elokuvankin katsoa (Happy Hunger Games!). Meksikossa meitä vastassa oli Mi Amigo aka "the opas" sekä virolaisen vaihtarin isäntäperhe :D Oli tosi hellyyttävää että perhe oli tullut oikein kentälle vastaan vaikka saa vaihtarinsa vasta huomenna keskiviikkona :) Hotellilla oltiin perillä johonkin hyvin epämääräiseen aikaan, tosin sanoen en muista milloin. Kyllä sain heti unen päästä kiinni, ei tarvinnut kauaa odotella nukkumattia :D
Maanantaina kierreltiin aamupäivästä hotellin lähistöllä. Latinalaisen Amerikan suurin kirkko Meksiko citin keskustassa on rakennettu -kuten koko muukin keskusta- espanjalaisten konkistadorien tyhjäksi juoman järven päälle, joten se vajoaa alaspäin noin kahden sentin vuosivauhtia. Kirkon lattiasta kyllä huomasikin että ei se ihan tasainen enää ollut :D Keskustan jälkeen suuntasimme perinteiselle jokiristeilylle! Mitään erityisiä nähtävyyksiä ei sillä matkalla ollutt, paitsi tietysti itse risteily. Sadalla pesolla (n. 5e) sai ostettua marinachi(tai jotain sinnepäin)- pändiltä yhden piisin, ja tottahan toki me nyt yksi kappale aina voidaan kuunnella ;) Risteily oli sanalla sanoen mahtava. Jonkinlaista kuvaa mehikolaisesta elämäntyylistä antanee se, että maanantai-aamupäivänä puoli kahden aikaan joukko mehikolaisia nuoria (n 20 vee) olivat samanlaisella risteilyllä lipittämässä tequilaa ja soittamassa jumputusta pelkillä diskanttikaiuttimilla :D Illalla mentiin syömään Vipsiin, lienee paikallinen ketjuravintola. Ruoka oli hyvää ja halpaa :D
Tänään eli siis tiistaina lähdettiin aamulla taas kohti kirkkoa, tällä kertaa taisi olla Guadalupen neitsyen kirkko. Meksikossa on useissa paikoissa hyvin mielenkiintoisia toimintakonsepteja. Tuolla kirkossa oli käynnissä jumalanpalvelus, mutta alttaritaulun alitse kulki liukuhihna jolla saattoi ihailla alttaritaulua, ja kirkon pihalla oli koju johon voi myydä käsiaseensa. Ja eräässä kaupassa voi samalla tehdä ihan ikioman hajuveden sekä ostaa hengellistä kirjallisuutta. Kirkon jälkeen matkattiin atsteekkipyramideille Teotihuacaniin, Jumalten kaupunkiin. Kaupungissa on kaksi pyramidia, Kuun ja Auringon pyramidit. Tässä kohtaa voisin todeta etten pidä espanjalaisista konkistadoreista, sillä vaikka nykyinen Meksiko citin keskusta onkin upea, ei silti olisi tarvinnut rakentaa sitä atsteekkikaupungin päälle. Eikä tuhota kaikkia atsteekkikaupunkia. Teotihuacanistahan on vain rauniot jäljellä, kuten kaikista muistakin aikanaan hienoista paikoista. Asiasta keppihevoseen, on todella vaikea ajatella että Teotihuacanin rakennukset ovat aikanaan olleet kirkkaanpunaisia ja että nykyään ruohoa kasvava katu on ollut valkoista kiveä.
Nyt ollaan hotellilla siestaamassa, toisin sanoen valmistautumassa huomiseen lentopäivään. Ohjelmani sisältää matkalaukkujen uudelleenpakkaamista sekä tietenkin isojen viestien lähetämistä kotiin :)
Huomista odotellessa,
Olga<3<3<3
PS. Kiko, päivisin hän on bussikuski, öisin marinachi-laulaja XD
Sunnuntaiaamuna varhain aamutuimaan lähdimme (terve) Harald-hirvittävän-hirmuisen johdolla Helsinki-Vantaalta kohti Meksikoa. Lennot sujuivat hyvin jutellen, nukkuen ja kirjeitä lukien, kiitos niistä. Taisinpa jokusen elokuvankin katsoa (Happy Hunger Games!). Meksikossa meitä vastassa oli Mi Amigo aka "the opas" sekä virolaisen vaihtarin isäntäperhe :D Oli tosi hellyyttävää että perhe oli tullut oikein kentälle vastaan vaikka saa vaihtarinsa vasta huomenna keskiviikkona :) Hotellilla oltiin perillä johonkin hyvin epämääräiseen aikaan, tosin sanoen en muista milloin. Kyllä sain heti unen päästä kiinni, ei tarvinnut kauaa odotella nukkumattia :D
Maanantaina kierreltiin aamupäivästä hotellin lähistöllä. Latinalaisen Amerikan suurin kirkko Meksiko citin keskustassa on rakennettu -kuten koko muukin keskusta- espanjalaisten konkistadorien tyhjäksi juoman järven päälle, joten se vajoaa alaspäin noin kahden sentin vuosivauhtia. Kirkon lattiasta kyllä huomasikin että ei se ihan tasainen enää ollut :D Keskustan jälkeen suuntasimme perinteiselle jokiristeilylle! Mitään erityisiä nähtävyyksiä ei sillä matkalla ollutt, paitsi tietysti itse risteily. Sadalla pesolla (n. 5e) sai ostettua marinachi(tai jotain sinnepäin)- pändiltä yhden piisin, ja tottahan toki me nyt yksi kappale aina voidaan kuunnella ;) Risteily oli sanalla sanoen mahtava. Jonkinlaista kuvaa mehikolaisesta elämäntyylistä antanee se, että maanantai-aamupäivänä puoli kahden aikaan joukko mehikolaisia nuoria (n 20 vee) olivat samanlaisella risteilyllä lipittämässä tequilaa ja soittamassa jumputusta pelkillä diskanttikaiuttimilla :D Illalla mentiin syömään Vipsiin, lienee paikallinen ketjuravintola. Ruoka oli hyvää ja halpaa :D
Tänään eli siis tiistaina lähdettiin aamulla taas kohti kirkkoa, tällä kertaa taisi olla Guadalupen neitsyen kirkko. Meksikossa on useissa paikoissa hyvin mielenkiintoisia toimintakonsepteja. Tuolla kirkossa oli käynnissä jumalanpalvelus, mutta alttaritaulun alitse kulki liukuhihna jolla saattoi ihailla alttaritaulua, ja kirkon pihalla oli koju johon voi myydä käsiaseensa. Ja eräässä kaupassa voi samalla tehdä ihan ikioman hajuveden sekä ostaa hengellistä kirjallisuutta. Kirkon jälkeen matkattiin atsteekkipyramideille Teotihuacaniin, Jumalten kaupunkiin. Kaupungissa on kaksi pyramidia, Kuun ja Auringon pyramidit. Tässä kohtaa voisin todeta etten pidä espanjalaisista konkistadoreista, sillä vaikka nykyinen Meksiko citin keskusta onkin upea, ei silti olisi tarvinnut rakentaa sitä atsteekkikaupungin päälle. Eikä tuhota kaikkia atsteekkikaupunkia. Teotihuacanistahan on vain rauniot jäljellä, kuten kaikista muistakin aikanaan hienoista paikoista. Asiasta keppihevoseen, on todella vaikea ajatella että Teotihuacanin rakennukset ovat aikanaan olleet kirkkaanpunaisia ja että nykyään ruohoa kasvava katu on ollut valkoista kiveä.
Nyt ollaan hotellilla siestaamassa, toisin sanoen valmistautumassa huomiseen lentopäivään. Ohjelmani sisältää matkalaukkujen uudelleenpakkaamista sekä tietenkin isojen viestien lähetämistä kotiin :)
Huomista odotellessa,
Olga<3<3<3
PS. Kiko, päivisin hän on bussikuski, öisin marinachi-laulaja XD
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Jee-e, jee-e, jee-e je-je~
Näen kotini viimeistä kertaa lähestulkoon vuoteen 28 tunnin päästä. Sunnuntaiaamuna -okei yötä se viä on- kello kahden aikaan sekalainen seurakunta hyppää Volvon (isolla veellä) kyytiin ja suuntaa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kello 5.30 alkaakin sitten matka Rotarysaattajan ja muiden Meksikomuijien kanssa kohti niin kovin suurta ja tuntematonta Meksikoa.
No eihän se Meksiko nyt niin suuri tuntematon enää voi oikein olla kun kerran tänään jo sielä käytiin :P Käytiin hakemassa viisumi suurlähetystöstä ja kyllä oli ihana pieni ahdas odotushuone kun neljä vaihtaria perheineen änkee yhdelle sohvalle ja nojatuolille xd Millään ei täti meinannut saada musta otettua hyvää kuvaa, kyllä mä vaan oon hankala malli. Puolen vuoden viisumin sain, ja Meksikossa täytyy heti ensitilassa rynnätä maahanmuutto viranomaisten puheille jotta saa sen jatkettua koko vuodelle. Tämä kuulemma yleinen käytäntö. Kyllä meni kieli ihan solmuun kun se täti kysyi että "what will you study?" Niin, no tota, mitähän tällaseen kysymykseen vastataan? Ruvetaanko luettelemaan oppiaineita vai hä? eei, oikea vastaus on että "I'm gonna study one year of upper secondary school" voi jolo, miten toi muka vastaa kysymykseen? :'D
Tänään hoidettiin myös muita tärkeitä asioita, kuten vihdosta viimein saatiin se vakuutus otettua! Ihan hyvä saavutus näin päivää ennenn lähtöä.. Otettiin se kallein vakuutus (toki ku halvalla saatiin xd) ja sovittiin että sairastan sitte koko rahan edestä :DD No ei oikeesti sovittu, juksasin :D
Huomiselle on tiedossa pitkään nukkumista, originaalien kopioiden ja kopion kopioiden järjestelyä siisteihin nippuihin muovitaskuihin joka laukun pohjalle sekä päiväunet! Ja toki paaljon ruokaa :D
Olga<3
PS. Murruu, missä mun hoo~oousut on?
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Valmiina lähtöön, yy kaa koo nee vii kuu~
Burrito gasolino. Tänään aamullla herätessäni päiviä Meksikoon lähtöön oli jäljellä 5. Nyt enää neljä. Tuntuu siltä, että pitäisi jännittää. Ei jännitä. Aina kun kysytään että jännittääkö, on silti pakko vastata että no vähä. Ei vaan voi sanoo ettei jännitä. Kyllähän kaikkia tavallisia katsokaas jännittää tässä vaiheessa. En taida olla vieläkään sisäistänyt että kun lähde, en tule kotiin kovinkaan äkkiä.
Ricky Martin tortilla. Oskari löysi ihan mahtavan kappaleen tossa joku päivä, enkä nyt kuuntelekkaan yhtään mitään muuta. Kappale koostuu epic sax guysta taustalla ja päälle vaan "lauletaan" randomeja mutta tuttuja espanjankielisiä fraaseja."Onko siinä haitari?" -Joo. "Onko siinä saksofoni?" -Joo. "Lauletaanko se espanjaks?" -Joo. "Sehän on täydellinen kesähitti!!"
Salsa tequila corazon cerveza muy bueno. Tänään oli sitten läksiäislättykestit. Pakko sanoa, että harvinaisen hyvin oli ihmiset lukenu kutsun kun lähes kaikilla oli kirje :D Olin siis kutsussa pyytänyt vieraitani kirjoittamaan minulle kirjeen. Yhden kirjeen avasin jo, kun päällä luki että saa avata lettukestien jälkeen. Aaivan mahtava kirje! Kyllä ei sänkyni alla ole kirahvia ja nyt lupaan tässäkin julkisesti kaikkien kuullen että jossain vaiheessa vuotta tulette saamaan tänne plokiiin kuvan Oglan päästä kaulaa myöten vesiputouksessa. Eikun siis suihkulähteessä. Siis suihkulähteessä, ei vesiputouksessa. Loput kirjeet säästetään lennolle Frankfurtista Mexicoon, jottei ihan kuoltaisi tylsyyteen 12h lennolla. Tosin paulin kirjeen saa ilmeisesti avata vasta ensi viikon sunnuntaina.. Se sitten silloin. Lättykestit sujuivat muuten hyvin, lätyt riittivät kaikille :D Tikkapokan voitti Tuukka. Haaistappa pitkät.
Guacamole muchas casas. Suomea siis todellakin jäljellä enää neljä päivää, mutta kyllä niillekin riittää vielä puuhaa, ei hätää. Huomenna on virallinen lepopäivä, torstaina matka jatkuu kohti Kelaa! ah niin odotan sinne pääsyä. Ihanko Kela tosissaan on jopa kahtena päivänä viikossa auki?? Ei herranjestas, siinä on jo yks liikaa. Saatan kuulemma tippua Suomen sosiaaliturvasta ellen täytä jotain mystistä lomaketta kelalle siitä että vietän vuoden ulkomailla. Perjantaina AUTON nokka kohti Helsinkiä ja Meksikon lähetystöä. Viisumia olisi tarkoitus käydä hakemassa, katotaan saadaanko... Lauantaina suunnataankin jonnekin päin hautajaisiin eikä nukuta ennen sunnuntai-iltaa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä joskus kahden ja kolmen välillä lähdetään kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja tuhottoman pitkää päivää istuen paikallan, silti hurjan kovaa liikkuen. Jos lauantaiaamuna herää vaikka joskus 8 maissa ja menee seuraavana päivänä Meksikon aikaa klo 8 illalla nukkumaan on ollut valveilla kevyet 42h. DON'T PANIC.(<- tuo on sitten punaista tekstiä, jos näette sen mustana on teillä silmissä jotain vikaa.)
Kiittäen tästä päivästä ja toivoen parasta huomiselle,
Olga<3<3
PS. jolo.
Ricky Martin tortilla. Oskari löysi ihan mahtavan kappaleen tossa joku päivä, enkä nyt kuuntelekkaan yhtään mitään muuta. Kappale koostuu epic sax guysta taustalla ja päälle vaan "lauletaan" randomeja mutta tuttuja espanjankielisiä fraaseja."Onko siinä haitari?" -Joo. "Onko siinä saksofoni?" -Joo. "Lauletaanko se espanjaks?" -Joo. "Sehän on täydellinen kesähitti!!"
Salsa tequila corazon cerveza muy bueno. Tänään oli sitten läksiäislättykestit. Pakko sanoa, että harvinaisen hyvin oli ihmiset lukenu kutsun kun lähes kaikilla oli kirje :D Olin siis kutsussa pyytänyt vieraitani kirjoittamaan minulle kirjeen. Yhden kirjeen avasin jo, kun päällä luki että saa avata lettukestien jälkeen. Aaivan mahtava kirje! Kyllä ei sänkyni alla ole kirahvia ja nyt lupaan tässäkin julkisesti kaikkien kuullen että jossain vaiheessa vuotta tulette saamaan tänne plokiiin kuvan Oglan päästä kaulaa myöten vesiputouksessa. Eikun siis suihkulähteessä. Siis suihkulähteessä, ei vesiputouksessa. Loput kirjeet säästetään lennolle Frankfurtista Mexicoon, jottei ihan kuoltaisi tylsyyteen 12h lennolla. Tosin paulin kirjeen saa ilmeisesti avata vasta ensi viikon sunnuntaina.. Se sitten silloin. Lättykestit sujuivat muuten hyvin, lätyt riittivät kaikille :D Tikkapokan voitti Tuukka. Haaistappa pitkät.
Guacamole muchas casas. Suomea siis todellakin jäljellä enää neljä päivää, mutta kyllä niillekin riittää vielä puuhaa, ei hätää. Huomenna on virallinen lepopäivä, torstaina matka jatkuu kohti Kelaa! ah niin odotan sinne pääsyä. Ihanko Kela tosissaan on jopa kahtena päivänä viikossa auki?? Ei herranjestas, siinä on jo yks liikaa. Saatan kuulemma tippua Suomen sosiaaliturvasta ellen täytä jotain mystistä lomaketta kelalle siitä että vietän vuoden ulkomailla. Perjantaina AUTON nokka kohti Helsinkiä ja Meksikon lähetystöä. Viisumia olisi tarkoitus käydä hakemassa, katotaan saadaanko... Lauantaina suunnataankin jonnekin päin hautajaisiin eikä nukuta ennen sunnuntai-iltaa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä joskus kahden ja kolmen välillä lähdetään kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja tuhottoman pitkää päivää istuen paikallan, silti hurjan kovaa liikkuen. Jos lauantaiaamuna herää vaikka joskus 8 maissa ja menee seuraavana päivänä Meksikon aikaa klo 8 illalla nukkumaan on ollut valveilla kevyet 42h. DON'T PANIC.(<- tuo on sitten punaista tekstiä, jos näette sen mustana on teillä silmissä jotain vikaa.)
Kiittäen tästä päivästä ja toivoen parasta huomiselle,
Olga<3<3
PS. jolo.
maanantai 7. heinäkuuta 2014
niii jjuuuu
Kortithan voi aina kerätä ja sekottaa ja jakaa uudestaan jos huvittaa. En olekaan menossa Guadalupe-nimiseen pikkukaupunkiin Zacatecasin osavaltiossa kuten jo pitkään olen luullut, vaan lähestulkoon miljoonan asukkaan cityyn Aguascalintesiin samannimiseen osavaltioon. Wikipedian mukaan Aguasissa on latinalaisen Amerikan paras elämänlaatu ja se on latinalaisen Amerikan siistein kaupunki. Aguas sijaitsee myös keskellä Meksikoa noin kahden kilsan korkeudella merenpinnasta. Vuoden keskimääräinen lämpötila (Daily Mean) on noin 25 astetta plussan puolella ja sateisia päiviä vuodessa on noin 65.
Hostaava clubini on Club Rotario Aguascalientes San Marcos, ja koska idiootti oli jo tilannut käyntikortin väärillä klubitiedoilla, tilaa hän uudet kortit heti ensi tilassa :D
Ekasta perheestäkin selvisi jo äiti, isi ja aikuinen veli. tai vähintään 18 vee veli.
Olga <3
PS. Aloin jo pakkaan :D
lauantai 5. heinäkuuta 2014
JOLO #1
Meksikoon lähtöön on jäljellä 15 päivää, joten on ihan hyvä murehtia sitä että on jäänyt hiukset pesemättä tai että onko Jack Sparrow oikeasti olemassa. Lopulta saavutin pohdinnoissani sen lopputuloksen, että lyhythihaisia paitoja käyttävien kaupan työntekijöiden käsivarret ovat täynnä hintalappujen viiltämiä naarmuja. Kesätyöt ässässä alkoivat maanantaina ja heti tiistaina työmatkalla eräs harmaa pakettiauto päätti ajaa päälleni. Siitä sitten heti päivä vapaaksi ja mopo telakalle odottamaan vakuutustarkastajaa. Ei käynyt pahasti, selvisin turvonneella keskarilla, mustuneella kynnella ja muutamalla mustelmalla :D Ei mopollekaan pahasti käynyt.
Vaihtopaperini ovat saapuneet Suomeen, laulakaamme siis riemusta. Ne on jopa lähetetty minulle postilla, toisin sanoen paskalla säkällä ne saapuvat meille 21.7. maanantaina ja mä oon jo lentänyt Meksikoon mukavasti ilman viisumia :DD Ei vaan, kyl ne varmaanki ihan ajois tulee ja saan sit sen viisuminki ja ehkä jopa muistan varata ittelleni jatkolennon México Citystä Zacatecasiin.
Pakkaamisenhan vois tietty tavallaan alottaa sillai ajoissa, vaikka jo huomenna, mutta siinä on nähkääs yks pienoinen propleema. Mun pitäis siivota mun pöytäni ( ja ehkä lattiaki) sitä ennen. Enkä kyllä tasan jaksais. Laaaaaaiskotttaaaaaaaaaa. Mulla oli suuren suuri suunnitelma, että pakkaan toiseen matkalaukkuun tavarat, jotka aion tuoda takasi Suomeen, ja toiseen taas ne tavarat, jotka aion tuhlata/käyttää loppuun/ihan muuten vaan jättää jälkeen Suomeen paluuta suunnitellessa. Nyt tuntuu siltä ettei se ihan toimi. Sellanen tunne vaan on että vaikka mä kuinka pakkaisin huolella kaiken valiiks, niin silti mä viime hetkellä ängen mukaan jotain yybertarpeetonta ihan vaan koska jolo. Älkää päästäkö mua tekeen sitä.
En tiedä oonko ihan sisäistäny sitä, että ku lähen niin tuun takasi vasta kokonaisen vuoden kuluttua. Mulla ei oo viä minkäämlaista eroahdistusta eikä ressiä minkään viisumien, lentojen, raha-asioitten tai vaikka pakkaamisen kans. Ei oo vielä ikävä mitään enkä oo ees alkanu kertaan kurssilla oppimiani espanjanjuttuja enkä kiusaan ketään ahdistuneilla puheluilla. Tosin maanantaina kyllä soitin Maijulle kun en muistanut mikä onkaan mun instanimi, heh. Oon varmaan ainuita jokka ei muista oman nimensä kirjotusasua.... (@the_ogla(#followme #finnish #girl #finnishgirl #rye #rotary #exchange #yolo #jolo)). puhelu kesti kyllä loppujen lopuksi tunnin ja kaksikymmentäyhdeksän minuuttia kun tuli juoruttua kelan aukioloajoista ja tulevista -minun kohdallani vielä anonyymeinä pysyttelevistä- isäntäperheistä ja järjestöjen hyvistä ja huonoista puolista.
Tänään ja ehkö jo vähä eilisenki puolella tais olla kamalan paljo asiaa verrattuna viimeisiin muttei anneta sen häiritä. Yritän Olla Eksymättä Meksikoon. #YOEM (c)Maiju Oksanen. M-kirjain on hyvin moniselitteinen.
Olga <33
PS. Mässyt ostamatta. Ei kuvia.
Vaihtopaperini ovat saapuneet Suomeen, laulakaamme siis riemusta. Ne on jopa lähetetty minulle postilla, toisin sanoen paskalla säkällä ne saapuvat meille 21.7. maanantaina ja mä oon jo lentänyt Meksikoon mukavasti ilman viisumia :DD Ei vaan, kyl ne varmaanki ihan ajois tulee ja saan sit sen viisuminki ja ehkä jopa muistan varata ittelleni jatkolennon México Citystä Zacatecasiin.
Pakkaamisenhan vois tietty tavallaan alottaa sillai ajoissa, vaikka jo huomenna, mutta siinä on nähkääs yks pienoinen propleema. Mun pitäis siivota mun pöytäni ( ja ehkä lattiaki) sitä ennen. Enkä kyllä tasan jaksais. Laaaaaaiskotttaaaaaaaaaa. Mulla oli suuren suuri suunnitelma, että pakkaan toiseen matkalaukkuun tavarat, jotka aion tuoda takasi Suomeen, ja toiseen taas ne tavarat, jotka aion tuhlata/käyttää loppuun/ihan muuten vaan jättää jälkeen Suomeen paluuta suunnitellessa. Nyt tuntuu siltä ettei se ihan toimi. Sellanen tunne vaan on että vaikka mä kuinka pakkaisin huolella kaiken valiiks, niin silti mä viime hetkellä ängen mukaan jotain yybertarpeetonta ihan vaan koska jolo. Älkää päästäkö mua tekeen sitä.
En tiedä oonko ihan sisäistäny sitä, että ku lähen niin tuun takasi vasta kokonaisen vuoden kuluttua. Mulla ei oo viä minkäämlaista eroahdistusta eikä ressiä minkään viisumien, lentojen, raha-asioitten tai vaikka pakkaamisen kans. Ei oo vielä ikävä mitään enkä oo ees alkanu kertaan kurssilla oppimiani espanjanjuttuja enkä kiusaan ketään ahdistuneilla puheluilla. Tosin maanantaina kyllä soitin Maijulle kun en muistanut mikä onkaan mun instanimi, heh. Oon varmaan ainuita jokka ei muista oman nimensä kirjotusasua.... (@the_ogla(#followme #finnish #girl #finnishgirl #rye #rotary #exchange #yolo #jolo)). puhelu kesti kyllä loppujen lopuksi tunnin ja kaksikymmentäyhdeksän minuuttia kun tuli juoruttua kelan aukioloajoista ja tulevista -minun kohdallani vielä anonyymeinä pysyttelevistä- isäntäperheistä ja järjestöjen hyvistä ja huonoista puolista.
Tänään ja ehkö jo vähä eilisenki puolella tais olla kamalan paljo asiaa verrattuna viimeisiin muttei anneta sen häiritä. Yritän Olla Eksymättä Meksikoon. #YOEM (c)Maiju Oksanen. M-kirjain on hyvin moniselitteinen.
Olga <33
PS. Mässyt ostamatta. Ei kuvia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)